Olen kuitenkin lueskellut muiden kokemuksia ja käsittänyt, että nämä himot laantuvat paaston edetessä. Minun pitäisi vain opetella sen verran itsehillintää, että pääsisin pahempien himojen ylitse. En luovuttaisi hetken himojen vuoksi sitä, mitä haluan pidemmällä tähtäimellä.
En ole varma, himoitsenko edes todella ruokaa vai haluanko sitä kipeästi vain peittämään kaikki vähänkin vaikeat tunteet. Osaltaan tämän takia haluan paastota. En vain laihduttaakseni tai rangaistakseni itseäni vaan oppiakseni itsestäni ja suhteestani ruokaan.
Mielestäni kärsin pitkäjänteisyyden puutteesta. En saa suunnitelmia vietyä loppuun vaan heittäydyn mukavuudenhaluiseksi ja luovutan liian helposti. Ruoka on helppo karkutie rankan päivän jälkeen, lohdutus yksinäisyyden keskellä, tylsyyden tappaja, ajatusten sumentaja. Paasto voisi ehkä auttaa minua kohtaamaan tunteet ja ajatukset, jotka liian usein hautaan ruokakasojen alle.
Himoitsen jostain syystä aivan mielettömästi keksejä. Vielä todella yksinkertaisia keksejä, kuten Digestivejä tai Marie-keksejä. Yleensä himoitsen mahdollisimman äklöttäviä suklaaherkkuja kinuskitäytteillä mutta nyt kaipaan vain jotain yksinkertaista, pelkistettyä, rasvaista ja sokerista.
Kaurakeksejä
Murokeksejä
Voikeksejä
